Hiukan haikein mielin käytiin Jussin vanhempien mökillä - saaressa - päivän visiitillä. Kerrankin koirat saivat uida ihan vapaasti koko päivän. Tehtiin kuitenkin hiukan vepeilyä. Peppi yllätti kaikenkaikkiaan aivan täysin meikäläisen. Peppi on aina tykännyt pulikoida rantevedessä ja noukkia risuja pohjasta ja piilotella niitä rantaheinikkoon. Nyt Pepistä tulikin oikein vesipeto, joten sen perään oli pakko vähän kattoa ja laitettiin kellukkeet varmuuden vuoksi päälle.

Peppi lähti ulapalle uimaan lumpeenkukkia kattomaan/hakemaan - koska Lyyli haki sieltä lelun. Mulle tuli kiirus huutaa se takaisin, se kun ei ole tänä kesänä vielä yhtään uinut niin en tiennyt mihin asti se lähtee - ettei vaan huku. Alakuvassa matka rannalta Lyylin kohdalle on pitkä, mutta kun käytin sellaista objektia että sain kuvattua kaukaa niin sain koirat lähemmäks kameraa - vähän tuli kyllä mulle hätä käteen kun Peppi painaa vain ulapalle vielä tässä vaiheessa ilman kellukkeita.

Laitettiin kellukkeet päälle ja niin saivat vapasti uida mihin tahtoivat. Alakuva on otettu veneessä. Lähdettiin soutelee pieni lenkki ja koirat ui perässä. Huomaa miten Peppi kattelee samalla muualle tyynen rauhallisesti:)

Opetettiin Lyylille veneen vetoa ekaa kertaa. Hyvin se alko sujumaan. Peppi yllätti tässäkin. Se veti Jussin veneineen rantaan kuivaa maata pitkin vähän matkaa oikein tomerasti itse peruuttaen kaikin voimin. Aina pitäis olla kamera kädessä että sais tilannekuvia. Mutta nyt ei vain tietystä syystä meillä ollut oikein kuvausintoa.

Yläkuvassa: Peppi hinaa venettä ja alakuvassa Lyyli opettelee hinaamaan tyhjää venettä. Lyyli haki veneen kaukaa uiden ja toi sen ihan rantaan asti kuivalle maalle.

Ranta oli melkein umpeenkasvanutta heinikkoa, mutta kokeilin miten Lyyli tuo lelun ihan perille asti - toi sen mun sivulle perusasentoon ilman että ravisteli itteeään välillä:) Toi myös Crocsit sivulleni perusasentoon - voi meitin ihana Lyyli lyytikäinen:)

Lopuksi vielä yhteisnoutoa

Laittelen enemmän kuvia sivuilleni jossain vaiheessa.

Peppi minua ihmetytti koko reissussa. Se huusi ja kiljui kun laitoin sen kiinni kuistille ja Lyyli teki esinehakua ym järvellä. Ei Peppi ennen ole ollut tuollainen vesipeto. Kun päästin sen kuistilta irti vuorostaan niin se juoksi kuin tuulispää veteen ja katto "heitä jo". Kun oltiin ite kuistilla niin Peppi meni rantaan ja kolisteli venettä ja tuli vähän matkan päähän kattoo "tulkaa jo, mennään jo". Teki tätä moneen kertaan. En olisi uskonut että Pepistä on tullut näin sitkeä ja tomera. Peppi uikin paljon nopeammin kuin Lyyli - sillä on vedessäkin tosi vetävä ja tehokas "askel" kun sitä sivuprofiilin kulmasta kattelin ja se päättäväisyys mikä siitä näkyi oli ihan uutta. Leothan ei tykkää toistoista mutta Pepille heitettiin ainakin 20krt peräkkäin ja yhä vaan se katto että lisää! Ihan outoa:)

Kotiinpäin lähtiessä kun soudettiin takas mantereelle niin siinäkin se vikisi ja sain pitää siitä kiinni ettei se hypännyt järveen - siis ihan outo koiruus:). Olishan se voinut uida kellukkeet päällä saaresta mantereelle veneen perässä, mutta koska mantereella meidän venepaikan lähettyvillä oli toisen mökin ranta jossa lapset uivat ja kiljuivat riemusta niin en ottanut sitä "riskiä" että Peppi menis heitä moikkaamaan - se kun ei ole oikein suotavaa. No ehkä ensi kerralla sitten saavat molemmat uida mantereelta saareen veneen perässä - pystyvät siihen hyvin se kun ei ole kuitenkaan niin kovin pitkä matka.