Kaikki ihmiset joita tavattiin matkalla olivat todella mukavia. Rokualla yövyttiin kaksi yötä, ja leiripaikalla oli leppoisa tunnelma. Oli mukava jutella muiden karavaanareiden kanssa ja aistia lepposuuden tunnelma. Peppi ja Lyylikin mahtui mukavasti asuntovaunuun, jäi vielä tilaakin. Menomatkalla oli vähän "jännitystä" ilmassa, mutta lautanaina se jännitys sitten purkautui ilonkyyneleihin (taas jälleen kerran, hemmetti että olen niin tunteellinen) kun Lyyli pääsi Jäljen Loppupäiväkokeen läpi löytäen myös kaikki nelja esinettä - metsuri oli siellä myös käynyt tehden vähän ylimääräisiä häiriöjälkiä, Lyyli ilmaisi myös metsurin banaaninkuoret, mutta selvitti ajettavan jäljen ja loput esineet ja maalimies löytyi. Tunnelma koepaikalla oli todella lämmin ja positiivinen - siellä oli niin ihana ilmapiiri etten voi muuta kuin kehua!
Pikkasen jännitti miten Lyyli toimii kun torstaina aamuna lähdettiin reissuun ja yövyttiin "ahtaassa" asuntovaunussa pari yötä ennen koetta ja joutuivat kuitenkin suuremman osan ajasta olemaan autossa. Torstaina kierrettiin Helvetinkolulla ja perjantaina kierrettiin Rokualla parikin lenkkiä ja lauataina aamulenkin jälkeen sitten matkattiin Joloksen kylään kohti koepaikkaa. Olen enemmän kuin riemuissani, että Lyyli lähti tekemään töitä - reissunpäällä - eikä ajatellut kuten me ihmiset "olen nyt lomalla":) No, eihän koira osaa noin ajatella, mutta me ihmiset kun ollaan tällaisia pöljiä. Olen siis todella iloinen, että Lyyli pystyy näin työskentelemään, myös kesken väsyttävän reissailun. Pepille teimme sitten myöhemmin keskenämme jäljen, se kun oli niin onnettoman oloinen siellä autossa kun ei päässyt etsimään mukaan. Tosi vahinko, siinä menee erittäin hyvä koira ihan suotta hukkaan.
Täss muutama kuva - päivitän osan kuvista sitten kotisivuilleni.
Mukavasti nuo koiruudet pysyy autossa, vaikka ovi on auki - on ne jotain oppineet:) Jussi on vaunun sisällä keittämässä meille pannukaffeet Helvetinjärven lenkin jälkeen. Peppi siellä jo kurkkiikin, josko olis heidän aamupalan vuoro.
Alakuva "to hell", siellä puun juuretkin kasvaa nurinpäin:) - katso kuvaa vähän tarkemmin.
Ilma oli olevinaan kylmä, mutta kyllä siellä "helvetissä" kuuma tuli, joten ei muuta kuin vaatteita riisumaan.
Kerrassaan upeat maisemat Helvetinjärvellä. Alla kuva myös helvetinkolun varsinaisesta nähdätyyvdestä. Kuva ei tee oikeutta kallion jyrkkyydelle. Peppi tarkkailee, vähän matkan päässä metsästä putkahti muutama turisti esille.
Muutama kuva Rokualta. Piti pysyä visusti polulla, eipä tuo maasto olisi ihmisten runsasta kävelyä kestänytkään.
Leivonmäen lenkkeilyä - "kaksi luupäätä":) Tehtiin ensin Luupään lenkki ja heti perään Harjunlahti lenkki.
Alkuva otettiin vain tuon kuivuneen käppyrän vuoksi, siis tuo puu:) aivan ihanat maisemat. En tiedä onko tässä kaksi luupäätä edelleen, vaiko kolme ja neljäs luupää taitaa ollakin sitten jo kameran takana:)
Oli kerrassaan ihana reissu. Otammekin tavaksemme lähteä syksyisin ruskaretkelle, mutta myös keväisin jos se vain on mahdollista. Tällaisilla reissuilla hermo lepää ja huolet ei paina, kun tietää että kotona on luotettava varahoitaja. Tekisin näitä reissuja enemmänkin, mutta kaikkeen kun ei ole mahdollisuutta.
Kotiin päästyämme viikon päästä olikin sitten jo jäljen loppupimeäkoe edessä. Harmittavasti yksi esine jäi löytymättä - kynä suonreunalla - ja siis hylky. Lyyli löysi kaksi esinettä ja maalimies ja aikaakin meni vain 60min (max etsintäaika 1,5h) vaikka janalla enduropojat olivatkin mellastaneet, mutta kun säännöt sanoo että kolme esinettä pitää löytyä oli maasto mikä tahansa tai sotkua miten tahansa. Toimihan Lyyli, mutta eka esine jäi sinne alkusotkuun suon reunaan vähän matkan päähän ja se siitä. Kyllähän se harmittaa, niin pirusti harmittaakin, mutta minkäs sille voi.
Ei muuta kuin nokka pystyyn kohti uusia koitoksia. Lyylistä ei sitten tullut hälykoiraa tänä vuonna tuon löytämättä olleen esineen takia. Meillä on ollut todella huonoa tuuria kokeissa - hirvet mellastaa jana-alueen ettei koira saa esille ihmisen hajua tältä kapealta alueelta, (Lyyli on aina pystynyt nostamaan jäljen hirvienkin joukosta mutta jos ensimmäinen 200m on pelkkää sotkua niin aikahan siinä loppuu kesken sitä selvittäessä). Mutta aina täytyy muistaa, että koe on koe ja säännöt on säännöt mistä kohtaa saat etsiä ja hälyssä voit toimia eri tavoin sitten joskus. Ensi vuonna säännöt muuttuvat, niin aika näyttää mahdutaanko vuoden päästä ensi syksynä johonkin pimeäkokeeseen ja uuteen viranomaistestiin mukaan. Vuosi joudutaaan siis odottelee ensi syksyyn asti , kun pimeäkoke pitää suorittaa ensin ja sitten vasta viranomaiskoe. Mutta tätä ennen mun pitää myös miettiä mitä teen Lyylin kohtuleikkauksen kanssa - pitääkö se leikata nyt talven aikana vai voinko jättää sen vielä myöhemmäksi. Harmittaa vähän myös Lyylin glaukoomatesti - toivottavasti Lyyli ei ala oireilee vanhemmalla iällä. en tule näitä vakavia sairauksia oikein enää kestämään - niitä on ollut pikkasen liikaa tässä viiden vuoden aikana.
Narttujen urosten omistajille olisi yksi toive: gonioskopiatesti/glaukoomatesti on jalostusohjesäännössä suositeltavaa muttei pakollinen, miksi tätä testiä ei tehdä? Miksi pitää odottaa että tämä vakava sairaus - yleensä kuolemaan johtava - saa ensin ylivallan ja sitten vasta aletaan tekemään jotain asian eteen. Kuka voi rehellisesti sanoa, että on testin ottanut mutta ei voi sitä julkaista koska silloin koiraa ei voi käyttää jalostukseen, jos testi osoittaa yli 25% muutosta. Luojan lykky että tämän testin otin (kiitos tästä vinkistä eräälle ystävälleni) vaikka Lyylillä ei ollut mitään oireita ja näin ollen Lyyliä ei koskaan tulla käyttämään jalostukseen. En halua että tämä jatkuu sukupolvelta toiselle ja edes piilevänä. Hyvät narttujen ja urosten omistajat, älkää tehkö tälle ihanalle rodulle hallaa - testatkaa koiranne, se ei paljon maksa! Hyvät ihmiset jotka olette olleet jalostustoimikunnassa ja ne ihmiset jotka olette parhaillaan jalostustoimikunnassa - miksi ette testaa koirianne? Tämä ei kovin kalliiksi tule jalostuskoirien omistajille. Olen itse valmis maksamaan pennusta 1300,- eur vaikka se onkin tosi kallis kilohinta, kun ei tiedä elääkö se vuoden vai kaksi. Mutta antakaa edes se mahdollisuus pennunostajille, että se pentue EHKÄ elää pitkän elämän. Tehkää leosivuille ylimääräinen terveystilasto, jossa on esillä testatut koirat tuloksineen. Tiedän että kasvattaminen ei ole kovin helppoa - olenhan itsekin kasvattanut muutaman colliepentueen - ja lopettanut kun en löydä riittävän terveitä yksilöitä.
J aistten vähän iloisempiin tunnelmiin: Pepille tein viime viikolla hajuerottelua - voi että se nauttii siitä kun se etsii mm tietyn ihmisen esineen maastosta muiden esineiden joukosta. Todella loistavaa työskentelyä. Jätin esineiden joukkoon juuri etsityn esineen ja Pepin piti heti perään etsiä uusi toisenihmisen esine - no tekihän Peppi eikä reagoinut edelliseen etsittävään esineeseen. Olen joskus tehnyt sen kanssa myös pitkiä alueen sulkemisia. En voi muuta todeta edelleenkään (kuten tuossa alussakin kirjoitin), hyvä koira menee hukkaan. Peppi jaksaa tehdä pitkiä etsintöjä, se ei sammu eikä pistä maate kesken kaiken. Se jaksaa partioida ja kun jäljen haju käy nokkaan, niin varmoin askelin jatkaa siitä eteenpäin.
No mutta.... nyt nokka kohti uusia koitoksia ja talven odotuksia jotta kurakeleiltä vähän säästyttäisiin.
Okein hyvää syksynaikaa kaikille lukijoilleni. Pitäkää huoli koiruuksistanne, halitkaa ja ymmärtäkää niitä - ne on eläimiä ei koneita.
]]>
