keskiviikko, 30. lokakuu 2013

Ohjattua

Olen Pepille opettanut ohjattua noutoa viimeksi alkukesästä pihalla. Päätin aloittaa sen ihan alusta -sisällä, opettamalla uudestaan pelkästään suunnat vasen ja oikea. Hienosti Peppi toimi ja kuunteli kumpaan suuntaan pitää lähteä vaikka tein tätä usemman toiston peräkkäin molempiin suuntiin. Tein tätä pari päivää ja pidin sitten muutaman päivän paussin. Sitten laitoin noutokapulat - tadaa.... Peppi meni oikeille kapuloille ja kuunteli kumpaa piti hakea vastan vai oikeata - ja teki muuutaman toiston - kaikki ihan oikein. Nyt täytyy tämä paketti vain siirtää ulos ja sielläkin ensin suunnat ja sitten vasta kapulat mukaan.  Kyllä Peppiä on ihana opettaa! Taidan Lyylillekin opettaa jossain vaiheessa...

keskiviikko, 23. lokakuu 2013

Syysretki Rokualle - ja terveystulos

Tehtiin syysretki vähän tuonne ylempään Suomeen. Viime vuonna käytiin Kuusamossa ja tänä syksynä kierrettiin Helvetinkolun ja Rokuan kautta Ouluun ja sieltä sitten alaspäin. Kyllä oli aivan mahtavia nuo kansallispuistot joissa käveltiin. Oli myös todella mukava irtautua täältä etelän ruuhkasta! Vedettiin Jussin pakulla asuntovaunua perässä ja koirat, tottakai, kaikki mukana:)

Kaikki ihmiset joita tavattiin matkalla olivat todella mukavia. Rokualla yövyttiin kaksi yötä, ja leiripaikalla oli leppoisa tunnelma. Oli mukava jutella muiden karavaanareiden kanssa ja aistia lepposuuden tunnelma. Peppi ja Lyylikin mahtui mukavasti asuntovaunuun, jäi vielä tilaakin. Menomatkalla oli vähän "jännitystä" ilmassa, mutta lautanaina se jännitys sitten purkautui ilonkyyneleihin (taas jälleen kerran, hemmetti että olen niin tunteellinen) kun Lyyli pääsi Jäljen Loppupäiväkokeen läpi löytäen myös kaikki nelja esinettä - metsuri oli siellä myös käynyt tehden vähän ylimääräisiä häiriöjälkiä,  Lyyli ilmaisi myös metsurin banaaninkuoret, mutta selvitti ajettavan jäljen ja loput esineet ja maalimies löytyi. Tunnelma koepaikalla oli todella lämmin ja positiivinen - siellä oli niin ihana ilmapiiri etten voi muuta kuin kehua!

Pikkasen jännitti miten Lyyli toimii kun torstaina aamuna lähdettiin reissuun ja yövyttiin "ahtaassa" asuntovaunussa pari yötä ennen koetta ja joutuivat kuitenkin suuremman osan ajasta olemaan autossa. Torstaina kierrettiin Helvetinkolulla ja perjantaina kierrettiin Rokualla parikin lenkkiä ja lauataina aamulenkin jälkeen sitten matkattiin Joloksen kylään kohti koepaikkaa. Olen enemmän kuin riemuissani, että Lyyli lähti tekemään töitä - reissunpäällä - eikä ajatellut kuten me ihmiset "olen nyt lomalla":) No, eihän koira osaa noin ajatella, mutta me ihmiset kun ollaan tällaisia pöljiä. Olen siis todella iloinen, että Lyyli pystyy näin työskentelemään, myös kesken väsyttävän reissailun. Pepille teimme sitten myöhemmin keskenämme jäljen, se kun oli niin onnettoman oloinen siellä autossa kun ei päässyt etsimään mukaan. Tosi vahinko, siinä menee erittäin hyvä koira ihan suotta hukkaan.

Täss muutama kuva - päivitän osan kuvista sitten kotisivuilleni.

vuodatus2-normal.jpg

Mukavasti nuo koiruudet pysyy autossa, vaikka ovi on auki - on ne jotain oppineet:) Jussi on vaunun sisällä keittämässä meille pannukaffeet Helvetinjärven lenkin jälkeen. Peppi siellä jo kurkkiikin, josko olis heidän aamupalan vuoro.

Alakuva "to hell", siellä puun juuretkin kasvaa nurinpäin:) - katso kuvaa vähän tarkemmin.

_MG_9524-normal.jpg

Ilma oli olevinaan kylmä, mutta kyllä siellä "helvetissä" kuuma tuli, joten ei muuta kuin vaatteita riisumaan.

_MG_9528-normal.jpg

Kerrassaan upeat maisemat Helvetinjärvellä. Alla kuva myös helvetinkolun varsinaisesta nähdätyyvdestä. Kuva ei tee oikeutta kallion jyrkkyydelle. Peppi tarkkailee, vähän matkan päässä metsästä putkahti muutama turisti esille.

_MG_9536-normal.jpg

_MG_9530-normal.jpg

Muutama kuva Rokualta. Piti pysyä visusti polulla, eipä tuo maasto olisi ihmisten runsasta kävelyä kestänytkään.

vuodatus1-normal.jpg

_MG_9580-normal.jpg

Leivonmäen lenkkeilyä - "kaksi luupäätä":) Tehtiin ensin Luupään lenkki ja heti perään Harjunlahti lenkki.

luup%C3%A4%C3%A4t-normal.jpg

Alkuva otettiin vain tuon kuivuneen käppyrän vuoksi, siis tuo puu:) aivan ihanat maisemat. En tiedä onko tässä kaksi luupäätä edelleen, vaiko kolme ja neljäs luupää taitaa ollakin sitten jo kameran takana:)

_MG_9611-normal.jpg

Oli kerrassaan ihana reissu. Otammekin tavaksemme lähteä syksyisin ruskaretkelle, mutta myös keväisin jos se vain on mahdollista. Tällaisilla reissuilla hermo lepää ja huolet ei paina, kun tietää että kotona on luotettava varahoitaja. Tekisin näitä reissuja enemmänkin, mutta kaikkeen kun ei ole mahdollisuutta.

Kotiin päästyämme viikon päästä olikin sitten jo jäljen loppupimeäkoe edessä. Harmittavasti yksi esine jäi löytymättä - kynä suonreunalla - ja siis hylky. Lyyli löysi kaksi esinettä ja maalimies ja aikaakin meni vain 60min (max etsintäaika 1,5h) vaikka janalla enduropojat olivatkin mellastaneet, mutta kun säännöt sanoo että kolme esinettä pitää löytyä oli maasto mikä tahansa tai sotkua miten tahansa.  Toimihan Lyyli, mutta eka esine jäi sinne alkusotkuun suon reunaan vähän matkan päähän ja se siitä. Kyllähän se harmittaa, niin pirusti harmittaakin, mutta minkäs sille voi.

Ei muuta kuin nokka pystyyn kohti uusia koitoksia. Lyylistä ei sitten tullut hälykoiraa tänä vuonna tuon löytämättä olleen esineen takia. Meillä on ollut todella huonoa tuuria kokeissa - hirvet mellastaa jana-alueen ettei koira saa esille ihmisen hajua tältä kapealta alueelta, (Lyyli on aina pystynyt nostamaan jäljen hirvienkin joukosta mutta jos ensimmäinen 200m on pelkkää sotkua niin aikahan siinä loppuu kesken sitä selvittäessä). Mutta aina täytyy muistaa, että koe on koe ja säännöt on säännöt mistä kohtaa saat etsiä ja hälyssä voit toimia eri tavoin sitten joskus. Ensi vuonna säännöt muuttuvat, niin aika näyttää mahdutaanko vuoden päästä ensi syksynä johonkin pimeäkokeeseen ja uuteen viranomaistestiin mukaan. Vuosi joudutaaan siis odottelee ensi syksyyn asti , kun pimeäkoke pitää suorittaa ensin ja sitten vasta viranomaiskoe. Mutta tätä ennen mun pitää myös miettiä mitä teen Lyylin kohtuleikkauksen kanssa - pitääkö se leikata nyt talven aikana vai voinko jättää sen vielä myöhemmäksi. Harmittaa vähän myös Lyylin glaukoomatesti - toivottavasti Lyyli ei ala oireilee vanhemmalla iällä. en tule näitä vakavia sairauksia oikein enää kestämään - niitä on ollut pikkasen liikaa tässä viiden vuoden aikana.

Narttujen urosten omistajille olisi yksi toive: gonioskopiatesti/glaukoomatesti on jalostusohjesäännössä suositeltavaa muttei pakollinen, miksi tätä testiä ei tehdä? Miksi pitää odottaa että tämä vakava sairaus - yleensä kuolemaan johtava - saa ensin ylivallan ja sitten vasta aletaan tekemään jotain asian eteen. Kuka voi rehellisesti sanoa, että on testin ottanut mutta ei voi sitä julkaista koska silloin koiraa ei voi käyttää jalostukseen, jos testi osoittaa yli 25% muutosta. Luojan lykky että tämän testin otin (kiitos tästä vinkistä eräälle ystävälleni) vaikka Lyylillä ei ollut mitään oireita ja näin ollen Lyyliä ei koskaan tulla käyttämään jalostukseen. En halua että tämä jatkuu sukupolvelta toiselle ja edes piilevänä. Hyvät narttujen ja urosten omistajat, älkää tehkö tälle ihanalle rodulle hallaa - testatkaa koiranne, se ei paljon maksa! Hyvät ihmiset jotka olette olleet jalostustoimikunnassa ja ne ihmiset jotka olette parhaillaan jalostustoimikunnassa - miksi ette testaa koirianne? Tämä ei kovin kalliiksi tule jalostuskoirien omistajille. Olen itse valmis maksamaan pennusta 1300,- eur vaikka se onkin tosi kallis kilohinta, kun ei tiedä elääkö se vuoden vai kaksi. Mutta antakaa edes se mahdollisuus pennunostajille, että se pentue EHKÄ elää pitkän elämän. Tehkää leosivuille ylimääräinen terveystilasto, jossa on esillä testatut koirat tuloksineen. Tiedän että kasvattaminen ei ole kovin helppoa - olenhan itsekin kasvattanut muutaman colliepentueen - ja lopettanut kun en löydä riittävän terveitä yksilöitä.

J aistten vähän iloisempiin tunnelmiin: Pepille tein viime viikolla hajuerottelua - voi että se nauttii siitä kun se etsii mm tietyn ihmisen esineen maastosta muiden esineiden joukosta. Todella loistavaa työskentelyä. Jätin esineiden joukkoon juuri etsityn esineen ja Pepin piti heti perään etsiä uusi toisenihmisen esine - no tekihän Peppi eikä reagoinut edelliseen etsittävään esineeseen. Olen joskus tehnyt sen kanssa myös pitkiä alueen sulkemisia. En voi muuta todeta edelleenkään (kuten tuossa alussakin kirjoitin), hyvä koira menee hukkaan. Peppi jaksaa tehdä pitkiä etsintöjä, se ei sammu eikä pistä maate kesken kaiken. Se jaksaa partioida ja kun jäljen haju käy nokkaan, niin varmoin askelin jatkaa siitä eteenpäin.

No mutta.... nyt nokka kohti uusia koitoksia ja talven odotuksia jotta kurakeleiltä vähän säästyttäisiin.

Okein hyvää syksynaikaa kaikille lukijoilleni. Pitäkää huoli koiruuksistanne, halitkaa ja ymmärtäkää niitä - ne on eläimiä ei koneita.

 

maanantai, 14. lokakuu 2013

Mölli-tokot & kyyneleitä

Ilmoitin Lyylin ja Pepin extemporeana möllitokoihin. Lyyli oli nakki-luokassa jossa liikkeen lopussa sai palkata koiran ja Peppi AVO-luokassa ja kokeenomaisesti ja kokeenomainen arvostelu. Mölli-tokossa oli nakki-luokka, ALO-luokka ja AVO-luokka.

Mun piti Lyylin kanssa tehdä möllitavalla ja katsoa miten Lyyli pystyy toimimaan kun ei ole koskaan tällaisessa "virallisen tuntuisessa" ollut mukana - eikä ole koskaan kokeenomaisesti tehnyt kokonaisia liikesarjoja eikä varsinkaan yhteen putkeen. Jussin kanssa joskus teki talvella pari kertaa pitkän seuruun ja kotona joskus opettanut pieninä osasina joitain juttuja. Jotenkin sitten teinkin koko session kokeenomaisesti. Olin reissussa monta päivää ja en ehtinyt treenata kumpaakaan, muuta kuin perjantaina vain pikaisesti. Lyylille tein pari kertaa liikkeestä seisomisen - paluuta koiran viereen = tätähän en ole sille tehnyt lainkaan:).Parin toiston jälkeen se alko pysymään paikallaan kun kävelin sitä kohti eikä kääntynyt ja rynninyt taskuille hakee namia. Vain pari estehyppyä että osaa seistä sen takana. Samoin Pepille muistutus vain pari kertaa hyppyä - että osaa hypätä myös takaisin. Eli ihan pystymettästä mentiin - mutta kivaa oli.

Tunnelma paikan päällä oli tosi mukava! Ja muakaan ei jännittänyt oikeastaan paljon mitään - menin opettelemaan olemaan ite jännittämättä ja onnistuinkin siinä loistavasti. Lyylin pidin koko ajan vapaana, niin kehän mentäessä kuin sieltä tultaessakin. Aivan mahtava koiruus, kun vain vähän viittisin sen kanssa enemmän tehdä.

Ja tällainen oli tulos:

HHruusut-normal.jpg

Lyyli voitti Nakki-luokan  ja Peppi voitti AVO-luokan. Palkintona saimme ihanat ruusut ja nauhalliset kipot joissa oli koirille hyviä herkkutikkuja. Huom: nauhojen väri, ihan mun värit:)

Tarkoitus ei tosiaan ollut mitenkään kilpailla, vaan halusin poistaa oman jännittämiseni. Tässä Lyylin tulos:

Luoksepäästävyys 10, (ei olla tätäkään harjoiteltu kentällä, ei hyppinyt syliin vaan oli kuin vanha konkari - taisi olla Lyylille ihan uusi juttu ja oli ihmeissään että mitäs nyt tapahtuu:), jälkikokeessa yleensä nousee seisomaan tuomarin lähestyessä ja saattaa yrittää pussata tuomaria)

Paikallaolo 10, (koirat jätettiin lyhyemmälle matkalle kuin oikeassa kokeessa, Lyyli ihmetteli, että miksi olen niin lähellä ja katteli mua silmät pyöreenä ihan ihmeissään - toiset koirat sitä ei haitannut)

Seuraaminen kytkettynä 10 (siis upea suoritus, en olisi uskonut että Lyyli tekee sen kokeenomaisesti)

Seuraaminen taluttimetta 9 (pikkasen vire laski)

Liikkeestä maahan 8 (annoin kaksi maahan-käskyä, jäi ekalla seisomaan kun sitä viimeksi sille opetin, hyvä kontakti)

Luoksetulo 10 (nopea laukka)

Liikkeestä seiso 8 (pysähty napakasti, ennakoi liikkurin käskystä perusasentoon josta pisteiden menetys, meitähän ei ole kukaan aikaisemmin käskytellyt vieressä - mettässä kun ollaan:)

Hyppy 9 (Katsoi liikkuria joka sanoi "käsky" - liikkuri oli n. 2m päässä koiran vieressä -, annoin varmuuden vuoksi "Lyyli hyppy" ja siitä pistepois, sain kommentin että hienosti varmistin että koira oli kuulolla:)

Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 186p ja 1. sija

Pari kuvaa videolta - siksi ovat niin huonoja. Videota en laita näkyviin, koska siellä näkyy muitakin koirakoita ohjaajineen ja en ole kysellyt lupaa saako näkyä.

13101301%20005_0001-normal.jpg

13101302%20002_0001-normal.jpg

13101302%20008_0007-normal.jpg

Sitten Pepin suoritus:

Paikallamakuu 0 -30p (halusin tehdä Pepille paikallamakuun turvallisen tuntuiseksi ja otin siitä tarkoituksella nollan - enhän tullut kilpailemaan vaan muista syistä.. Yksi rivissä ollut koira vinkui äänekkäästi ja omalla rauhallisella olemuksellani viestitin Pepille, että vinkuva koira ei tarkoita että se sieltä hyökkää niskaan.)

Seuraaminen 10 (todella hienoa kontaktia)

Liikkeestä maahan 9,5 ( laskeutui maahan vähän vinoon ja perusasento oli hiukan vino)

Luoksetulo 9,5 (laukkasi ensin ja pysähdyksen jälkeen ravasi luokse)

Liikkeestä seiso 8 (lähti napakasti mukaan, kehän vieressä vähän matkan päässä oli yksi koirakko metsän laitamilla jonka ohjaaja riisui takkia ja laittoi liiviä päälle ja koira kiehnäs siinä vieressä iloisesti, Pepin katse herpaantui "tuleeko metsästä joku" ja annoin toisen seuraa-käskyn - ja Peppi katsoi heti takaisin skarrpina. Näitä häiriöitä ei olla tehty sitten viime kokee joka taisi olla yli neljä vuotta sitten. Pysähtyi napakasti ja pysyi kun menin ohi ja palasin viereen)

Nouto 9 (ravas, olisi pitänyt laukata - Pepin tuntien se osaa ravata tämän vieläkin reippaammin)

Kaukot 9 (ekaan istumiseen kaksi käskyä, jäi vähän huonoon asentoon maahan jättäessäni)

Hyppy 10 (todella ryhdikäs hyppy, takajalkojen asento hyvin koottu yhtäaikaa, ei peitsillä esteen yli - Hienoa!)

Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 158,5 p 1. sija,  josta oli siis -30p vähennys paikallolosta

Pari kuvaa Pepin videolta:

13101402%20002_0002-normal.jpg

Tulin kehään seuraamisella ja kaikki liikkeen väliset siirtymiset myöskin seuraamisella - hienoa Peppi, tästä se alkaa.....

13101402%20003_0003-normal.jpg

13101403%20004_00014-normal.jpg

... ja näihin onnen kyyneleihin se päättyi:)

_MG_9640-normal.jpg

_MG_9648-normal.jpg

Henkilöt jotka tietävät Pepin ja minun yhteisen historian eivät varmaankaan ihmettele näitä onnen kyyneleitä. Olin erittäin iloinen Lyylin suorituksesta, mutta "viimeinen pisara" oli Pepin suoritus - kyyneet virtasivat ihan solkenaan tuloksen kuultuani. Vieläkin silmäkulma kostuu kun tätä kirjoitan. Kolme vuotta sitten kävi mielessä että joudunko sen päästämään koirien taivaaseen ja pari vuotta sitten pelättiin selviytyykö se leikkauksesta - se kun ei ollut itsestään selvyys ja toipuminen veikin sitten vuoden päivät. Ja nyt sain kokea taällaisen onnistumisen tunteen. Olkookin vain möllitoko joka arvosteltiin kokeenomaisesti, mutta meille tämä oli todella merkittävä kokemus - niin koiralle kuin ohajaajallekin - molemmat osasi olla rentoja. Meidän ihana Peppi!

Kevättalvella oltiin muutaman koirakon kanssa yhteistreeneissä ja siellä koirakot menikin ihan mukavasti. Vahinko vain etten ole ehtinyt kesän jälkeen vetämään yhteistreeniä. Joten kiitos Villelle joka silloin käskytteli Pepin treenejä. Olen omista leoistani huomannut sen seikan, että jos pidät pidemmän paussin niin saat aloittaa opetuksen uudestaan. Jonkun verran menee aikaa kun vanhoja asioita "kaivellaan aivonystyröistä" nimenomaan sitä pilkunviilausta. Pepillä se onnistuu nopeasti, mutta Lyylin kanssa saa aloittaa melkein alusta. Tuli tässä mieleen tätä kirjoittaessani - kun Netta oli 10vuotias ja viimeksi olin tehnyt tunnaria sen kanssa 5-vuotiaana niin ei tämä viiden vuoden paussi haitannut sitä yhtään. Kerran nimittäin tein ihan extemporeana tunnarin sen kanssa ja sehän teki sen kuin vanha tekijä. Mutta Netta olikin Netta!

 

tiistai, 8. lokakuu 2013

Erilaista treeniä

Tein tässä yks päivä vähän erilaista noutotreeniä. Tätä treeniä en suunnitellut sen kummemmin vaan treenin aikana sain tällaisen päähäni. Yleensä suunnittelen treenit tarkkaan, mutta joskus teen vain "lennosta" mitä mieleen pälkähtää, varsinkin silloin kun en opeta tarkkuutta vaan pelkkää hauskuutta.

Lyyli ei yleensä pysty tekemään kahta asiaa yhtäaikaa:) Nyt ajattelin kokeilla vähän toisenlaista noutoa. Aika hyvin se kapula pysyi suussa. Videolla ei näy mutta itse näen miten Lyylin silmissä on vain "nakinkuvat" ja keskittyminen vähän siellä sun täällä, mutta hyvin se kapula suussa pysyi vaikka teki samalla käännöksiä. Kun Lyyli pitää kapulaa peursasennossa niin silloin se aika usein tuppaa valumaan - Lyyli kun pitää miellään suuta auki jolloin kapula rullaa takahampaisiin. Kapula suussa maahanmeno olikin vallan mainio - ei pudonnut kapula ei:) Lisää taällaisia vähän toisenlaisia treenejä eikä vain liikkeenomaisesti. Kapulan pitoharjoituksia on aikoinaan tehty tosi paljon Lyylin kanssa, koska keskittyminen kapulan kiinnipitämisessä on ties missä "kun nakinkuat vain pyörii silmissä". Vaikka Lyyli on nopea ja ketterä niin tuo ahneus tuo vaikeuden pikkutarkkaan opettamiseen. Mikäli tätä tokoa tekisin enemmän, joutuisin Lyylille opettamaan keskittymistä eri variaatioin todella paljon.

Peppi puolestaan vanhana konkarina pitää tukevasti kapulaa suussa koko ajan, vaikka tekee seuruuta, käännöksiä ja kerran kaukojen istu-seiso-istu. Myös perusasennot tekee keskittyneesti. Mutta Peppi onkin meidän Peppi!:)

Videot löytyvät sekä Lyylin että Pepin videoista toko-osuudelta - Peppituo1 ja Lyylin video Tuo4.

http://tokoleo.1g.fi/#/kuvat/PEPPIVIDEOT/PEPPI+TOKO/

http://tokoleo.1g.fi/#/kuvat/LYYLI-Kuvat,+videot/LYYLI+-+VIDEOT/

Laitoin linkin mutten tiedä miten toimii. Välillä ärsyttää tämä tietokoneiden ihmemaailma, youtuubinkaan en halua laittaa.

Oikein hyvää syksyä kaikille.

 

tiistai, 27. elokuu 2013

PEPPI 6v

Meitin ihku ihana Peppiloora tänään 6 vuotta!

Jumankekkale että siitä on tullut ihana! Vaikka 3 vuotta menikin sairasteluun ja vuosi leikkauksesta toipumiseen - nyt se on oma ittensä, ei kipuja eikä sitä myöten pinnankiristystä.

Liikakilot pidetään kursissa lenkkeilemällä aamuin illoin useamman kilsan lenkki. Turkki on harmaantunut ja hapsuuntunut leikkauksen myötä, mutta mitä siitä kun koiruus on iloinen, pirteä ja toimelias.

peppi6v-normal.jpg

  • Peppi

    ID-hajutunnisteradalla



    ID-jälki



    Seuraa 11kk


  • Lyyli



     

  • Blogi-arkisto

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte
  • Sivut

  • Henkilötiedot

    AJATUKSENI:Koiran ja ihmisen välinen suhde ei ole aina itsestäänselvyys – välillä sen eteen joutuu tekemään paljonkin töitä. Koira ei myöskään ajattele huomista, se elää tässä ja nyt. Jos annat koirallesi paljon, saat sen moninkertaisesti takaisin.

  • Tagipilvi