Pienestä asiasta se ilo syntyy:) Olin Pepin kanssa eräällä päivän kestävällä tokopäivällä ja hieno päivä olikin. En ole moneen kuukauteen ollut vieraalla maaperällä ja vähän jännitin miten Peppi suhtautuu ja miten saan oman jännitykseni kasattua. Kyllä on koira muuttunut leikkauksen jälkeen. Tähän myös kiitos meidän vakioryhmälle, joka on kestänyt kaikki mun kotkotukseni (ryhmää vetäessäni) ja tehneet niitä asioita kanssani joita olen toivonut. Peppi on saanut itseluottamusta ryhmämme kanssa, että kaikki näkösällä olevat koirat eivät tule niskaan - meikäläinenkin on alkanut rentoutumaan.

Mutta palataan tähän vieraaseen maaperään. Ekan kierroksen aikana Peppi oli hiukan jännittynyt, mutta teki loistavaa seuraamista ja paikallakäännöksiä. Mieltäni lämmitti todella paljon kun vetäjä kehui ettei ole nähnyt noin hienoa lantion käyttöä noin isolla koiralla ja toinen kysyi miten olen kontaktin sen kanssa rakentanut kun on noin terhakka. Mieltä lämmitti eritoten siksi, että vetäjä ja kysyjä ovat itse toko-valmennusrenkaassa ja SM-tasolla kisaavia henkilöitä. Oli todella ilo saada tällaista palautetta! Treenit suoritettiin myös siten, että koiralla oli rauha tehdä asioida tai jos halusi niin sai myös häiriötä. Juuri tällaista treeniä olen kaivannut tässä vuosien saatossa Pepin kanssa - että joku välillä ohjaa mua ja voin rauhassa keskittyä koiraan ja mun ei tarvi pelätä että jostain kentän laidalta juoksee taas irtokoira rähjäämään. Toki joudun olemaan Pepin kanssa tarkkana, se kun tuppaa vahtimaan sitä tokokehää "tää on nyt mun mesta, ryhmän koirat saa tulla, mutta ulkopuoliset ulkoiluttajat pysykööt poissa".

Toisella kierroksella otin noutoa ja paikallaoloa ryhmässä. Yhden kerran saatiin Peppi laukkaamaan takaisin kapula suussa, mutta vetäjäkin totesi että Peppi on ravaajatyyppiä, joten se riittää että se ravaa lujaa mennen tullen. Paikallaolossa itteäni jännitti - Pepin trauma on nykyään enemminkin mun takaraivossa, kuin Pepin päänupissa. Vähän se katsoi kieroon kahta koiraa jotka siinä temppuili ja vähän äänteli kun kävi kierroksia, mutta nopeasti Peppi kuitenkin katsoi minuun takas HIENOA. Tässä kohtaa kun pari koiraa kävi kierroksia niin ajattelin että noniin se siitä paikallaolosta - hyvä kuitenkin että tuli tällainen "uhkahäiriö" niin näin miten Peppi siihen suhtautuu ja miten nopeasti se rentoutuu. Loistava treeni ja kerrassaan loistava porukka ja vetäjä!

En mie edelleenkään haaveile kisaavani Pepin kanssa - ikää on jo 5v ja parhaat tokovuodet meni hormoonikipuihin ja kroppa on koko ajan vähän tönkkö hieronnoista huolimatta - mutta pääasia että Peppi on rento ja meillä on kivaa yhdessä.

Pepin kanssa on niin ihana tehdä, varsinkin seuruuta - leo joka rakastaa seuraamista!

ps. pääsin vihdoin kirjautumaan tänne, toivottavasti jatkossakin niin laitan jotain pientä tekstiä.