No niin, jotain sain aikaiseksi. Vielä on säädöt poskellaan mutta jotain edistystä sentään tapahtui:)

Kukkakuvat onnistuivat hyvin, täsää pari kuvaa.

Sitten vaativimpiin kuvattaviin jotka ei pysy paikalla:) Lyyli pysyi paikalla ja sain otettua yksin kuvia. Mutta Peppi läähätti voimakkaasti ja ilme muuttui kymmenen kertaa sekunnissa ettei kamera pysynyt mukana. Vielä en tiedä miten saisin kiiluvat silmät noraamiksi. Pepin karavat ovat muuttuneet steriloinnin jälkeen pehmeäksi ja väriltään vaaleammaksi. Maatessa se näyttää kuin olisi afgaanin karvat. Kaksi kertaa viikossa kun kampaa ne sentti sentiltä, niin eivät mene takkuun.

Jaksoivat illan suussa vähän leikkiä vaikka oli vielä tosi kuuma.

Alla oleva kuva otettu eri objektiivilla, ei epäilystäkään kumpi juoksee lujempaa. Peppi on kuin jumbojetti - ensin kerätään vauhtia, mutta sitten kun se saa vauhdin kerättyä niin sitähän ei meina saada pysähtymään - silloin se on kuin tavarajuna joka vaatii pysähtymismatkaa. Sekin on tullut koettua:) Lyyli puolestaan on pikajuoksija.

NO, nyt sitten on taas kahvipaussin aika ja lisää kameraopiskelua.