Vedin porukalle treenin taajamassa. Oli ilo seurata miten koirat suhtautui mihinkin tilanteeseen.

Treenin jälkeen Jussi meni kauppaan ja minä treenasin S-marketin ostoskärryjen vieressä. Tehtiin seuruuta ja paikalla makuuta ja tolpan kiertämistä. Hitsi sehän meni loistavasti. Lyyli ei noteeranut ohikulkevia ihmisiä juuri lainkaan ja oli todella iloinen pilleri. Paikallamakuussa ihmiset vähän katto, voiko tuosta koiran edestä kulkea kun ohjaaja on kauempana. Osa katto että koira tekee hienosti kontaktia ja osa ehkä vähän pahansuopeisesti "onko pakko treenata koiraa ihan kaupan oven edessä". Siis aivan loistava treeni. Lyylin kanssa on niin ilo tehdä kun mun ei tarvi yhtään "jännittää" jos joku koira yhtäkkiä putkahtaa jostain esille sen nenän eteen. Toki en halua samanlaisia koiratraumoja sille, kuin Peppi on kokenut, mutta voin itsekin ottaa paljon rennommin.

Ehkä nuo traumat ovat nykyään enemmän mun päänupissa - koira elää tässä hetkessä, mutta tietty tilanne laukaisee koiran traumamuistin. Ihminen ajattelee menneitä eikä elä tässä ja nyt. Meidän ihmisten - tai ainakin minun - pitäisi ajatella, että menneisyys on mennyttä ja katse tulevaan!

 Mutta tänään paistaa aurinko ja nautitaan siitä.

Oikein hyvää viikonloppuaa ja kevätkesää kaikille lukijoille.

Sinua varten on maailma luotu,

sinua varten on rakkaus suotu.

Sinua varten kukat nupuistaan aukeaa.

Sinua varten linnut lauluunsa sävelen saa!

-Marellana Ansio-